16.1.2013

Vuoristorataa

Tänään aamulla en menny suoraan töihin. Tai menin mä tekee töitä, mut en suoraan duunipaikalle. Lähdin aamulla kohti lentokenttää. Olin menossa sinne kuvaamaan. Iski jäätävä matkakuume heti kun astui terminaalin ovista sisään. Kuvaus meni ihan ookoosti, mut tarviin kyl edelleenki vähä harjotusta ihmisten ohjaamisen kanssa. Tuntuu hassulta et pitää yrittää olla tosi pro, vaik ei oikeesti oo. Jäin vielä haastattelun ajaksi kentälle ja bongasin Sodexolaisia platalta. Voivoi, tuli ikävä!


Sitten taas vähän inttileskeilyfiiliksiin... Tää on kyl ihme vuoristorataa. Viime viikko oli ihan kauhee, viikonloppu meni ihan kivasti, sunnuntai oli tosi jees, maanantainakin oli jees kun kävin moikkaamassa Juusbee, eilen tuli sitten taas takapakkia. Päivän aikana itkin töissä vessassa, salilla meni totaalisesti hermot ja illalla kun Juuso soitti, mä en tehny muuta ku itkin. En haluis et tulee tollasia puheluita, mut kaikki vaan taas kuohahti yli. Alko taas tuntuu et mä en vaan kestä tätä skeidaa. Kyl tiedä et mun on vaan pakko, mut pahaa tekee välillä. Eikä siihen itkut auta, mut joskus ne vaan pitää päästää ulos. Olisin tällä hetkellä varmaan aika viihdyttävää katsottavaa Iholla sarjassa...


Menin huonolla mielellä nukkumaan ja tänään herätessä hävetti, että olin vaan vammannu puhelimessa vaikka olis ollu kiva jutella kaikesta kivasta. Pyysin kyl jo eilen anteeks, mut silti olo oli vähän nihkee. Tää päivä meni ihan hyvin, vaikka stressasinki vähän kuvauksia, joita mulla oli tänään kaks. Töiden jälkeen jäin stadiin shoppaamaan. Ostin uudet lakanat ja kengät.


Seiskan maissa menin taas Santtikseen. Mua nauratti ja tuntu tosi teiniltä seisoo siellä Santahaminan porteilla kun siellä oli "muutama" muukin tyttöystävä venailemassa pääsyä sisään... :D Hahah. Naureskeltiin sille kun Juuso tuli hakee mut ja käveltiin sodeen. Meillä oli yhteistä aikaa vain noin puoltoista tuntia, mut sekin teki tosi hyvää. Eiliset vammailut täysin kuopattu ja fiilis katossa. Söpöiltiin niinku monet muutkin parit siellä. Puol ysin maissa mun oli taas aika lähteä. Dösässä leijjailin omassa onnellisuuspilvessäni. Nää vuoristoratafiilikset on kans yks syy miks tuntuu niin teiniltä.

Toivottavasti huomenna on taas hyvä päivä. Tiedossa yks kuvaus, siivoilua ja treenailua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti